Äiti sai idean tässä yhtenä iltana, sanoi minulle: ”Spede, sinun pitäisi kirjoittaa päiväkirjaa noista toilailuistasi.” Pentuajan puuhailuistani olisi kuulemma kiva lukea sitten vanhana pappana. Vaikka en minä enää ihan niin paljoa toilaile, kuin silloin aivan pikkupentuna. Harvemmin nykyään tulee enää juostua päin seiniä, onhan minulla ikääkin jo huimat puoli vuotta.
Silloin ihan pienenä, kun olin juuri muuttanut tänne omaan kotiin Antilta, silloin olin kyllä aikamoinen rämäpää. Sisälle tupaan tassuttelin omistajan elkein, moikkasin kaikki talon asukkaat; kissan, muut koirat ja kaikki kaksijalkaiset ja olin kuin olisin aina ollut. Äiti oli sanonut Antille, kun oli minua pentulaatikosta valinnut, että haluaa sen kaikkein touhukkaimman ja riehakkaimman pennun, täällä kotona kun oli tätä porukkaa sen verran paljon vastassa. Äiti luuli, että pieni whippetin pentu jää helposti muiden jalkoihin, jos ei se älyä itsestään meteliä pitää. Ja niinpähän äiti sai taas mitä tilasi ja nyt se ihmettelee miten kaikki jää pennun jalkoihin. Heh! Isot jalat minulla toki onkin, porukan suurimmat! Äiti on tainnut vain unohtaa, että me koiranpennut nyt vaan ollaan kovia häsläämään, se kun on niin tottunut Pentin ja Pirren whippetmäiseen rauhallisuuteen. Pätkäkin on ihan rauhallinen minuun verrattuna, vaikka se on kääpiöpinseri. Koirapuistossa kerran tapasin kääpiöpinsereitä, jotka eivät olleet ollenkaan niin rauhallisia. Niillä tuntui olevan hirmuinen kiire koko ajan joka paikkaan ja kovasti paljon asiaa.
Pätkästä minä kuitenkin sain ihan parhaan leikkikaverin itselleni. Aina kun tekee mieli leikkiä, niin Pätkä on valmiina pieneen pystypainiin tai köydenvetoon. Äiti sanoo, että kääpiöpinserit nyt vaan on sellaisia, ne jaksaa aina vaan, ainakin leikkiä. Pätkälle tuli ihan harmaita hiuksia, vaikka se on vasta kolmevuotias, niin kovasti me ollaan leikitty! Eläinlääkäri sanoi, ettei se kylläkään ole mitenkään vakavaa, minun pentunaskalini on vain hangannut Pätkän päänuppia. Nykyään äiti joutuu jo vähän toppuuttelemaan meidän leikkejä, minun leikkimiset on kuulemma liian riehakkaita. Pah! sanoin minä, ja yritin jatkaa painimaaottelua, mutta sitten äiti selitti, että Pätkä on käynyt lääkärissä ja siellä kerrottiin, että Pätkän selkä on kipeä kun siellä on jotain häikkää. Me ollaan oltu aika surullisia siitä asiasta.
Sen selkähäikän takia meillä varmaan on käynyt se hierojakin Pätkää venyttelemässä ja vanuttelemassa. Penttikin laittaa aina oikein silmät kiinni ja huokailee, kun sitä hierotaan. Taitaa tykätä. Minä sitä hierontahommaa katselin sivusta vähän kummissani ja menin sitten äidin viereen makaamaan. Äiti näytti miten minuakin sitten vanhempana tullaan hieromaan, eikä se ollut ollenkaan pöllömpää!
